Lindsay Clancyn oikeudenkäynti, jossa häntä syytettiin kolmen lapsensa murhasta, päättyi syyskuun 4. päivänä tuloksettomana, kun valamiehistö ei seitsemän päivän neuvottelujen jälkeenkään kyennyt pääsemään yksimielisyyteen. Lopputilanteessa yksitoista valamiehistön jäsentä oli valmiita toteamaan Clancyn syyttömäksi rikosoikeudellisen syyntakeettomuuden perusteella, mutta yksi valamies pysyi syyllisyyden kannalla.
Oikeudenkäynnin jälkeen muutamat valamiehet ovat astuneet julkisuuteen ja kertoneet, mitä suljettujen ovien takana heidän näkemystensä mukaan tapahtui. Heidän haastattelunsa NBC10 Bostonille, CBS Newsille ja ABC Newsille avaavat paitsi seitsemän päivää kestäneitä neuvotteluja myös sitä, mikä esitetyssä todistusaineistossa lopulta vakuutti heidät siitä, ettei syyttäjä ollut osoittanut Lindsay Clancyn rikosoikeudellista vastuuta ilman perusteltua epäilyä.
Valamiehistö ei kuitenkaan ollut alusta lähtien jakautunut 11–1. CBS Morningsille puhunut valamies Paula Devlin kertoi, että ensimmäisessä mielipiteiden kartoituksessa kahdeksan valamiehistön jäsentä kallistui rikosoikeudellisen syyntakeettomuuden perusteella vapauttavan ratkaisun puolelle, kaksi oli epävarmoja ja kaksi piti Clancya syyllisenä. Näkemykset muuttuivat sitä mukaa, kun valamiehet kävivät yhdessä uudelleen tapauksen todistusaineistoa läpi.
Roni Carlson: ”Hän myönsi, että hänellä oli perusteltu epäily”
Valamiehistön puheenjohtaja Roni Carlson puhui oikeudenkäynnin jälkeen NBC10 Bostonin Sue O’Connellille yhdessä kahden muun valamiehen, Paula Devlinin ja Kellie Farinan kanssa.
Carlsonin mukaan valamiehistön tehtävänä ei ollut ratkaista sitä, tappoiko Lindsay ylipäätään lapsensa. Puolustus ei missään vaiheessa kiistänyt sitä, vaan ratkaistavana oli sen sijaan se, oliko Clancy tekohetkellä rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan eli käytännössä, kykenikö hän mielentilansa vuoksi ymmärtämään tekojensa vääryyden tai toimimaan tämän ymmärryksen mukaisesti.
Carlson kertoi vakuuttuneensa oikeudenkäynnin aikana siitä, kuinka vahvasti todistusaineisto osoitti Clancyn rakastaneen lapsiaan. Hän nosti NBC10 Bostonin haastattelussa esiin muun muassa Clancyn päiväkirjat sekä hänen entisen anoppinsa todistuksen, jossa Lindsayta kuvattiin hoivaavaksi ja rakastavaksi äidiksi.
Carlson päätteli todistusaineistosta, että Lindsayn mielentilassa oli täytynyt tapahtua jotakin hyvin vakavaa tekohetkellä. Hänen mukaansa juuri Lindsayn aiemman käytöksen ja lasten surmien välinen valtava ristiriita tuki käsitystä siitä, ettei Lindsay kyennyt ymmärtämään tekohetkellä omaa toimintaansa normaalilla tavalla.
Valamiehistön neuvottelujen dramaattisin hetki tuli Carlsonin mukaan silloin, kun viimeinen syyllisyyden kannalla pysynyt valamies myönsi, että hänellä oli perusteltu epäily.
Carlson kertoi NBC10 Bostonille luulleensa siinä vaiheessa valamiehistön vihdoin saavuttaneen yksimielisen ratkaisun. Hän alkoi jo täyttää kolmea tuomiolomaketta ja allekirjoitti ne, kunnes kyseinen valamies ilmoittikin, ettei hän perustellusta epäilystään huolimatta edelleenkään suostu toteamaan Lindsayta syyttömäksi rikosoikeudellisen syyntakeettomuuden perusteella.
Tämä tilanne johti siihen, että Carlson lähetti tuomari William Sullivanille viestin, jossa hän ilmoitti yhden valamiehen kieltäytyvän noudattamasta oikeuden antamia ohjeita perustellusta epäilystä.
Näkemykset muuttuivat neuvottelujen aikana
Paula Devlin on puhunut kokemuksestaan sekä NBC10 Bostonille, että myöhemmin myös CBS Morningsin Gayle Kingille.
Devlin kertoi CBS:lle itse kallistuneensa jo neuvottelujen alkaessa siihen, ettei Clancy ollut rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Hänellä oli kuitenkin asioita, jotka hän halusi käydä uudelleen läpi muiden valamiehistön jäsenten kanssa. Devlinin mukaansa muiden valamiesten kanssa keskustellessa esiin nousseet havainnot vahvistivat vähitellen hänen omaa käsitystään.
Devlin nosti erityisen merkittäviksi kaksi todistajaa, puolustuksen oikeuspsykiatrin, tohtori Phillip Resnickin, sekä Lindsayn ex-miehen, surmattujen lasten isän, Patrick Clancyn. Resnickin todistus niin sanotusta altruistisesta lapsensurmasta eli tilanteesta, jossa vanhempi vakavasti häiriintyneen ajattelunsa seurauksena uskoo lapsensa surmaamisen olevan tämän parhaaksi, teki Devliniin voimakkaan vaikutuksen.
Patrick Clancyn todistus oli Devlinille toinen ratkaiseva osa kokonaisuutta, jonka myötä hän tuli päätelmään, ettei Lindsay ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Patrick oli seurannut Lindsayn psyykkisen voinnin muuttumista läheltä ennen lasten kuolemia ja kertoi oikeudessa muun muassa tämän hoidosta, lääkityksestä sekä käyttäytymisestä yleisesti.
Devlin on kuitenkin suhtautunut yksittäiseen holdout-valamieheen hieman vivahteikkaammin kuin osa muista julkisuuteen tulleista valamiehistä. NBC10 Bostonille hän kuvaili miestä jopa ylimieliseksi ja sanoi tämän sivuuttaneen muiden hänelle esittämää tietoa. CBS Morningsin myöhemmässä haastattelussa Devlin kuitenkin pohti myös sitä, miltä tilanne saattoi tuntua vähemmistöön jääneistä valamiehistä.
Jaon muututtua 10–2:een, muiden oli väistämättä kohdistettava kysymyksensä kahteen eri mieltä olleeseen jäseneen. Devlin kertoi olleensa heidän puolesta pahoillaan, koska hän ajatteli, että tällaisessa tilanteessa ihminen voi helposti kokea joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi ja asettua sen myötä puolustuskannalle.
Devlin kertoi CBS:lle myös, että viimeisen holdout-valamiehen oli vaikea ymmärtää, kuinka Clancy olisi voinut psykoottisessa tilassa tehdä samalla tarkoituksellisilta vaikuttavia tekoja yrittäessään lastensa surmaamisen jälkeen riistää oman henkensä. Valamies kiinnitti neuvotteluissa huomiota myös rikospaikalla olleeseen veren määrään ja pohti sen merkitystä suhteessa Lindsayn kertomukseen tapahtumista sekä asiantuntijatodisteluun.
Kellie Farinan mieleen jäi Patrick Clancyn soittama hätäpuhelu
Farina nosti NBC10 Bostonille antamassaan haastattelussa esiin erityisesti Patrick Clancyn hätäpuhelun, jonka valamiehet olivat kuulleet oikeudenkäynnin aikana. Valamiehistö oli pyytänyt saada kuunnella tallenteen vielä uudelleen neuvotteluhuoneessa.
Farina kuvaili puhelua yhdeksi hirvittävimmistä asioista, joita hän oli koskaan kuullut. Hänen mukaansa osa valamiehistöstä itki heidän kuunnellessa tallennetta uudelleen neuvotteluhuoneessa. Farina sanoi, ettei usko koskaan pystyvänsä ajattelemaan kyseistä puhelua kuulematta sitä mielessään.
Farina puhui haastattelussa myös laajemmin Lindsayn saamasta mielenterveyshoidosta ja siitä, miten tapaus sai hänet pohtimaan järjestelmän kykyä auttaa vakavaan psyykkiseen kriisiin ajautunutta ihmistä.
Nick Dargie: ”Hän ei pystynyt osoittamaan yhtäkään todistetta”
Valamies Nick Dargie antoi ABC Newsin Aaron Katerskylle oman haastattelunsa, joka esitettiin Good Morning Americassa 10. syyskuuta.
Dargie korosti, ettei hänen ongelmansa ollut ollenkaan se, että yksi valamies oli muiden kanssa eri mieltä. Hänen mukaansa eriävä näkemys kuuluu valamiesjärjestelmään, kunhan se perustuu oikeudenkäynnissä esitettyyn näyttöön.
Dargie kertoi pyytäneensä kyseistä valamiestä useita kertoja osoittamaan jonkin todisteen tai todistajanlausunnon, johon tämä perusti käsityksensä Lindsayn rikosoikeudellisesta vastuusta. Dargien mukaan mies ei pystynyt sitä kuitenkaan tekemään. Hän kertoi ABC Newsille myös kyseisen valamiehen vetäytyneen ajoittain keskustelusta ja selailleen puhelintaan kesken neuvottelujen.
Dargieta järkytti tapahtuma, jossa tämä kyseinen valamies oli ottanut neuvotteluhuoneessa esiin oikeudenkäynnin todisteena olleen vastuskuminauhan, jota Lindsay käytti lasten surmaamiseen. Dargien kertoman mukaan mies otti tyhjän vesipullon, sitoi nauhan sen ympärille ja alkoi kiristää sitä. Dargie oli kysynyt mieheltä, miksi tämä teki niin. Hän kertoi ABC Newsille olleensa tilanteesta järkyttynyt ja korosti, ettei valamiehistön tehtävänä ollut ryhtyä omatoimisesti rekonstruoimaan tapahtumia tai ”leikkiä etsivää”.
Myös Dargien mieleen oli jäänyt Patrickin soittama hätäpuhelu. Hän kertoi nähneensä oikeudenkäynnin jälkeen internetissä salaliittoteorioita, joissa Patrickia syytettiin lasten surmaamisesta. Dargie tyrmäsi nämä väitteet ja sanoi uskovansa, että jos niitä esittävät ihmiset olisivat kuulleet Patrickin hätäpuhelun, heidän käsityksensä olisi toisenlainen.
Dargie arvioi ABC Newsille myös mahdollisen uuden oikeudenkäynnin lopputulosta. Valamiehistö päätyisi hänen arvionsa mukaan yhdeksän kertaa kymmenestä rikosoikeudelliseen syyntakeettomuuteen perustuvaan vapauttavaan ratkaisuun, jos sama asia käsiteltäisiin uudelleen samalla todistusaineistolla.
Valamies numero 5 oli ensin syyllisyyden kannalla
CBS Bostonin Kristina Rex haastatteli oikeudenkäynnin jälkeen naispuolista valamies numero 5:tä, joka halusi pysyä nimettömänä. Haastattelussa valamies kertoi pitäneensä aluksi Lindsayta rikosoikeudellisesti vastuullisena ja ajatelleensa, että tämä pitäisi todeta syylliseksi. Todistusaineiston ja neuvottelujen kokonaisuus muutti kuitenkin hänen käsitystään.
Hän kuvasi Lindsayta ihmiseksi, joka ei ollut psyykkisesti terve, vaan erittäin syvässä mielenterveyskriisissä ja lopulta ongelmaksi muodostui hänen mukaansa valtava määrä perusteltua epäilyä. Valamies numero 5:n mukaan syyttäjällä ei ollut mitään yksittäistä ratkaisevaa näyttöä, joka olisi poistanut tämän epävarmuuden. Täten todistusaineistoon jäi hänen mielestään liikaa harmaata aluetta, jotta hän olisi voinut äänestää syyllisyyden puolesta vaaditulla varmuudella.
Nimettömän pysynyt valamies puhui myös holdout-valamiehestä, mutta hänen kuvauksensa eroaa jollain tapaa muiden valamiehistön jäsenten kertomuksista. Hänen mukaansa tämä ei ollut ainoa valamiehistön jäsen, joka oli hyvin tiukasti lukkiutunut omaan näkemykseensä. Huoneessa oli hänen kertomansa mukaansa voimakkaita persoonia ja useita ihmisiä, joiden oli vaikea tarkastella asiaa vastakkaisesta näkökulmasta.
Hän piti silti myös ongelmallisena sitä, ettei tämä yksi valamies hänen mukaansa pystynyt perustelemaan kantaansa loogisesti sen jälkeen, kun tämä oli tunnustanut perustellun epäilyn olemassaolon. Valamies numero 5 katsoi, ettei ketään voida moraalisesti tai oikeudellisesti tuomita tilanteessa, jossa rikosoikeudellisesta vastuusta jää lain tarkoittama perusteltu epäily.
Patrick Clancyn soittama hätäpuhelu järkytti useita valamiehiä
Tietty yksityiskohta toistuu useiden toisistaan erillään haastateltujen valamiehistön jäsenten kertomuksissa, Patrick Clancyn soittama hätäpuhelu.
CBS Bostonille puhunut nimetön valamies sanoi, ettei tule koskaan olemaan entisensä sen kuultuaan. Hän kertoo oikeudenkäynnin jälkeen näkemistään internetissä liikkuvista väitteistä, joiden mukaan Patrick olisi itse ollut osallisena lasten kuolemiin ja saanut Lindsayn uskomaan tämän tehneen teot. Valamies piti kyseisiä väitteitä täysin käsittämättöminä. Hän kuvasi Patrickin hätäkeskuspuhelussa kuuluvaa huutoa vaistonvaraiseksi ja järkyttäväksi. Hän sanoi myös, ettei osannut kuvitella näyttelijää, joka kykenisi jäljittelemään sellaista reaktiota.
Samanlainen kokemus välittyy sekä Farinan että Dargien haastatteluista. Farina kertoi NBC10 Bostonille valamiehistön jäsenten itkeneen, kun puhelu kuunneltiin uudelleen neuvotteluhuoneessa. Dargie puolestaan kuvaili ABC Newsille Patrickin huutoa sellaiseksi, ettei ollut koskaan aikaisemmin kuullut mitään vastaavaa.
Valamiehistö työskenteli perusteellisesti
Julkisuudessa lopputulos on helposti tiivistynyt vain numeroihin 11–1. Valamiesten haastattelujen perusteella neuvottelujen kulku oli kuitenkin huomattavasti monimutkaisempi.
NBC10 Bostonin haastattelussa valamiehet kertoivat käyneensä suuren määrän todistusaineistoa uudelleen läpi sekä järjestelleensä sitä, esittäneensä toisilleen kysymyksiä kuin myös kuunnelleensa toisiltaan vastakkaisia näkemyksiä. Keskustelut olivat olleet ajoittain kiivaita, mutta samalla valamiehet olivat myös tukeneet toisiaan poikkeuksellisen raskaan aineiston keskellä.
Paula Devlinin CBS Morningsille antama haastattelu osoittaa konkreettisesti, kuinka näkemykset liikkuivat. Lähtötilanteen 8–2–2-jako muuttui myöhemmin 10–2:een ja lopulta 11–1:een, mihin se sitten jäikin.
Haastattelut osoittavat myös, ettei yksimielisyyttä ole ainakaan tällä hetkellä siitä, miten viimeisen holdout-valamiehen toimintaa pitäisi jälkikäteen arvioida. Carlson, Devlin, Farina ja Dargie ovat esittäneet hänen toiminnastaan voimakastakin kritiikkiä, kun taas CBS Bostonille nimettömänä puhunut valamies numero 5 kertoi, että myös muilla huoneessa oli vahvoja näkemyksiä, ja että viimeinen valamies saattoi kokea muiden painostavan häntä.
Yhdestä asiasta julkisuuteen tulleiden, lopulta syyntakeettomuutta kannattaneiden valamiehistön jäsenten kertomukset kuitenkin kohtaavat, heidän mielestään oikeudenkäynnissä jäi perusteltu epäily siitä, oliko Lindsay Clancy rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan 24. tammikuuta 2023.
Valamiehistö ei koskaan päässyt antamaan tästä oikeudellisesti pätevää ratkaisua. Yhden jäsenen pysyessä eri kannalla tuomari William Sullivan totesi valamiehistön ajautuneen umpikujaan ja julisti oikeudenkäynnin tuloksettomaksi.
Nyt ensimmäistä kertaa oikeudenkäynnin jälkeen valamiehistön jäsenet ovat itse kertoneet, kuinka lähellä toisenlainen lopputulos oli ja kuinka monen päivän, kymmenien tuntien keskustelujen sekä uudelleen tarkastellun todistusaineiston kautta 12 ihmisen näkemykset lopulta tiivistyivät lukemiin 11–1.